Merkittävä osa Kymijoen vesistön villeistä järvitaimenista kalastetaan ennen ensimmäistä kutukertaa. Järviltä saatujen merkkipalautusten perusteella taimenen elinkierto ei toimi kalastuskulttuurilla, jota Kymijoen vesistön järvillä harjoitettiin vuosina 2000–2013.
Jyväskylän yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan sukukypsät taimenet kalastettiin ennen joelle suuntautuvaa kutuvaellusta. Havaintoja 5762 merkitystä taimenesta saatiin merkintävirtavesiltä ennen kalojen mahdollista järvivaellusta 933, järviltä 104 ja järven takaa toiselta virtavedeltä 3 kappaletta. Järviltä merkintävirtaveteen kutemaan palanneista sukukypsistä kaloista tehtiin vain yksi merkkihavainto. Jotta elinkierto toimisi, merkkihavaintoja kudulle palanneista kaloista pitäisi olla vähintään useita kappaleita tuhatta merkittyä taimenta kohti.
Kymijoen järviltä pyydetyistä merkkikaloista 9 prosenttia saavutti järvitaimennaaraan sukukypsyyskoon alarajan eli 60 senttimetrin pituuden, mutta yksikään ei 70 senttimetrin pituutta. Ihannetilanteessa sukukypsien merkkitaimenten osuus havainnoissa pitäisi olla 50 prosentin luokkaa. Lisäksi joukossa pitäisi olla useita 70–80-senttisiä taimenia.
Taimen voi lisääntyä luontaisesti Kymijoen vesistössä, jossa on vapaita koskia, mutta lisääntyminen on paikallisten pienikokoisten taimenten varassa. Taimenkannan elvyttäminen on mahdollista kalastuksen säätelyllä.
Taimenen järvivaelluksia, pyyntikokoa, kasvua ja pyyntimenetelmiä järvillä tutkittiin Kymijoen vesistössä. Tärkeimmät tutkimusvesistöt olivat Päijänne lähivesistöineen, Rautalammin reitti ja Mäntyharjun reitti. merkitsemällä Carlin- ja t-ankkurimerkeillä 5762 jokitaimenta vuosina 1999−2013. Kalat olivat merkintähetkellä 14−65 senttimetrin pituisia, ja ne pyydettiin merkintään virtavesistä. Taimenista noin 90 prosenttia oli luonnossa syntyneitä ja loput villiintyneitä istukkaita. Tutkimustulokset perustuvat kalastajien ilmoittamiin merkkihavaintoihin.
