Selkämeren silakkakanta on pienentynyt enemmän kuin aiemmin on luultu. Väheneminen käynnistyi jo 1980-luvulla, jolloin Suomenlahden aiemmin runsaat silakkakannat heikentyivät ja Suomenlahden silakkalaivasto siirtyi pääosin Selkämerelle.
– Laivaston siirtymistä vauhditti Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan kasvun hidastuminen, jolloin fileerauskoneeseen sopivaa silakkaa löytyi selvästi entistä vähemmän. Kookkaan silakan saalisosuus Suomenlahdella pienenikin kymmenessä vuodessa noin neljäsosaan 1980-luvun lopun tasosta, toteaa kalastusbiologian professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta.
Myös silakan kilohinta putosi, mikä edelleen heikensi kalastajien tulotasoa kalastustuntia kohden. Pudotusta kompensoitiin siirtymällä Selkämerelle tiheämpien ja kookkaampia kaloja sisältävien silakkaparvien pariin. Kannattavuutta parannettiin myös kookkaammilla trooleilla.
– Suuri kalastustehon lisäys pienensi silakan biomassaa Selkämerellä, eikä uusimpien kanta-arviomalliemme mukaan kanta ole täysin toipunut siitä, Sakari Kuikka sanoo.
Kanta-arviomalleissa yhdistetään biologista tietoa aiempaa monipuolisemmin ja realistisemmin matemaattiseen mallinnukseen. Myös monet havaintomenetelmät, kuten kaikuluotaus, ovat kehittyneet.
Silakka ja lohi kytköksissä
Uusimmat tulokset osoittavat, että silakan poikasmäärien ja mereen päätyvien lohenpoikasten eloonjäännin välillä on yhteys.
Silakan pienpoikasten määrä määräytyy sen mukaan, kuinka paljon kannassa on kutevia emoja keväisin. Mereen vaeltavat lohenpoikaset siirtyvät kalanpoikasten syöntiin pian mereen päästyään, ja silakka muodostaa ison osan lohen ravinnosta jo niiden ensimmäisen merivuoden aikana. Näin ollen silakan kalastus ja sen säätely heijastuvat siihen, kuinka hyvin lohikannat elpyvät.
– Erityisesti pienet lohikannat, kuten Simojoen lohi, eivät kestä nykyistä suurempaa kuolleisuutta. Kuolleisuutta voivat lisätä epäsuotuisat muutokset meren tai jokialueen ympäristössä. Näihin tekijöihin ei yleensä voida vaikuttaa, joten kantojen toipuminen edellyttää lohikantojen kalastuskuolevuuden pienentämistä, Sakari Kuikka toteaa.
Uusia malleja kalakantojen arviointiin on kehitetty Helsingin yliopiston koordinoimassa ECOKNOWS-hankkeessa, jossa on ollut mukana kolmetoista partneria kymmenestä eri maasta. Hanke alkoi vuonna 2010 ja päättyy kuluvan vuoden elokuussa. Hankkeen loppuseminaari pidetään Porvoossa 2.–4.6. Hanketta rahoittaa EU:n seitsemäs puiteohjelma.
