Kalatalouden Keskusliitto (KKL) on tehnyt uuden kalastuslain “valuvioista” korjauslistan, joka on lähetetty eduskunnalle. Lista sisältää muun muassa ehdotuksen vapaa-ajankalastuksessa nykyisin sallitun kahdeksan verkon rajoituksen poistamisesta tai kasvattamisesta kahdeksaan verkkoon kalastajaa kohden, kun nykyisessä laissa rajoitus on pyynti- tai venekuntaa kohden. Lisäksi siinä esitettäneen alueellisen kalastusviranomaisen toimivallan rajoittamista verkkokalastuksen säätelyssä.
Kalastuslain uudistaminen oli harvinaisen pitkä prosessi. Lakiin asetettu verkkojen enimmäismäärä on kompromissi, eikä verkkojen enimmäismäärää missään tapauksessa tule poistaa tai kasvattaa. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esitti lakiin sallittavaksi neljä verkkoa vapaa-ajankalastajaa kohden. Vuonna 2016 voimaan tulleessa kalastuslaissa verkkojen enimmäismäärä rajattiin 240 metriin pyynti- tai venekuntaa kohti.
Puuttuminen verkkomäärärajoitukseen on yritys merkittävästi muuttaa vasta vuoden voimassa ollutta, uudistettua kalastuslakia. Esitys on huomattava heikennys käytännön kalastuksen säätelyyn ja se on kalastuslain mukaisen kestävän käytön vastainen.
Kalastuslakiuudistuksen jälkeenkin suomalaisen kalastuksen ongelmaksi jäi laajamittaisena säilynyt verkkopyynti, joka on kalojen koon suhteen voimakkaasti valikoivaa ja yleensä myös saaliskaloja vahingoittavaa tai tappavaa. Monille uhanalaisille vaelluskalakannoillemme on säädetty rauhoitusaikoja ja alamittoja sekä rajoitettu verkkopyyntiä niiden kutujoissa ja jokien edustoilla. Verkkopyyntiä on kuitenkin myös vaelluskalojen syönnösvaellusreiteillä, joissa käytetään usein tiheitä, ahvenen ja siian pyyntiin tarkoitettuja verkkoja. Näin sivusaaliiksi joutuu edelleen rauhoitettuja uhanalaisia lohikaloja ja alamittaisia kuhia. Verkkoihin jääneet kalat eivät todennäköisesti selviä verkkoon takertumisesta ja vapautuksesta hengissä, jolloin vaellus- ja muiden kalojen elvytys- ja hoitotoimet jäävät tehottomiksi. Siksi on tärkeää, ettei verkkojen kokonaismäärää kasvateta.
”Ekologisesti kestävää pyydyskalastusta merkittävästi edistäisi pyynnin painopisteen siirtäminen kalalajien suhteen valikoiviin ja saaliin elävänä säilyttäviin pyyntimenetelmiin, kuten rysiin ja katiskoihin”, toteaa SVK:n toiminnanjohtaja Markku Marttinen.
KKL pitää kalastuslain säännöksistä johtuvaa verkkokalastuksen vähenemistä huolestuttavana huoltovarmuusnäkökulmasta. Viime sotien aikana ns. jokamiehen kalastuslaki oikeutti jokaisen kalastamaan korvauksetta toisen vesialueella kotitarpeikseen. Lisäksi siirtolaiset saivat harjoittaa ammattikalastusta. Keinoja siis löytyy, mutta tähän tuskin on Suomessa nyt tarvetta.
SVK vastustaa myös uuden kalastuslain mukaisen alueellisen kalastusviranomaisen toimivallan rajoittamista kalastuksen säätelyssä. Se on katsottu kalastuslain uudistuksessa perustuslain mukaiseksi merkittäväksi julkisen vallan käytöksi, joka voidaan antaa vain viranomaiselle. Lisäksi säätelyvalta oli kalastusalueilla edellisen kalastuslain aikaan, jolloin ei kyetty järkiperäisellä kalastuksen ohjauksella turvaamaan vaelluskalakantoja, eikä järkeistämään arvokkaiden talouskalojen, kuten kuhan pyyntiä.
