Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö: Kalastuslakiesitys lupaa kalastuksensäätelyyn paljon, mutta antaa vähän

Pyrkimykset kestävän kalastuksen ja vaelluskalakantojen suojelun parantamiseksi ovat kalastuslakiesityksen keskeiset ja hienot tavoitteet. Niiden mahdollistamiseksi on mainittu kalojen luontaisen elinkierron turvaaminen ja tarvittavan kalastuksensäätelyn järjestäminen. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) mielestä lakiesitykseen ei kuitenkaan ole kirjoitettu konkreettisia säätelykeinoja tavoitteiden saavuttamiseksi.

SVK:n mielestä kalastuslakiesityksen mahdollisuuksia vastata sille asetettuisiin päätavoitteisiin kestävän kalastuksen ja vaelluskalakantojen suojelun parantamiseksi ei voida vielä arvioida. Valtaosa kalastuksensäätelystä ollaan jättämässä kalastusasetukseen, jota ei vielä ole. Sen pitäisi kuitenkin olla käytettävissä, kun lakiesitystä eduskunnassa käsitellään.

SVK:n mielestä lakiesityksessä on myönteistä alueellisen kalastusviranomaisen toimivaltuuksien lisääminen. Se mahdollistaa yhtenäisemmän kalastuksen ohjaamisen verrattuna voimassa olevaan lakiin. Käytännössä se vähentää kalastajien epätietoisuutta noudatettavista kalastussäännöistä ja edesauttaa muun muassa vaelluskalakantojen elpymistä.

Lakiesitykseen kirjattu vapaa-ajankalastuksen verkkomäärien rajoittaminen on keskeinen keino kestävän kalastuksen ja erityisesti uhanalaisten kalakantojen suojelun edistämiseksi. Tämänhetkinen ehdotus enimmäismäärästä, 240 metriä, ei monin paikoin kuitenkaan vähentäisi verkkopyynnin määrää kalavesillä. Haluttujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta on järkiperäinen määrä yleisesti esitetty neljä verkkoa eli 120 metriä.

Vaelluskalojen suojelua edistäville ohjauskeinoille on lakiuudistuksen perusteluissa esitetty muuta kalastusta matalampaa soveltamiskynnystä. Varsinaiset pykäläluonnokset on kuitenkin kirjoitettu siten, ettei soveltamiskynnys käytännössä madallu. Esimerkiksi vaelluskalojen kulun turvaamiseksi voidaan kalastusta rajoittaa vasta, kun ”vaelluskalojen kulku tai luontainen elinkierto olennaisesti häiriintyy”. Herää kysymys, onko meillä vielä varaa heikentää useimpia entuudestaan riutuvia lohikalakantojamme ennen suojelutoimien käynnistämistä.