Parlamentti hyväksyi Itämeren kalastussuunnitelman

fishing-boat-deck

Euroopan parlamentti hyväksyi torstaina Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja koskevan EU:n monivuotisen kalastuksenhoitosuunnitelman. Kyseessä on ensimmäinen uuden yhteisen kalastuspolitiikan (CFP) alueellinen suunnitelma, jossa huomioidaan lajien välinen vuorovaikutus. Sen tarkoituksena on turvata kalakantojen kestävyys ja tarjota kalastajille pitkällä aikavälillä paremmat taloudelliset olosuhteet.

Useita lajeja kattava hoitosuunnitelma on tehokkaampi väline kuin yksittäisiä lajeja kattavat suunnitelmat. Siinä huomioidaan kalakantojen välinen vuorovaikutus, kuten toisten lajien hyödyntäminen ravintona: turska syö ravinnokseen kilohailia ja silakkaa, kilohaili puolestaan syö turskan mätiä. Uudessa suunnitelmassa pyritään varmistamaan kalakantojen tasapainoinen ja kestävä hyödyntäminen ja turvaamaan kalastajille vakaat kalastusmahdollisuudet ja toimeentulo.

“Neuvoston ja komission kanssa käytyjen 10 kuukautta kestäneiden neuvotteluiden jälkeen saimme aikaan suunnitelman, joka tukee ja noudattaa perusasetuksen tavoitteita. Suunnitelma takaa, että Itämeren kalastus on kestävää, oikeasuhtaista ja taloudellisesti kannattavaa ilman, että rasitetaan ympäristöä tarpeettomasti”, sanoi mietinnön esittelijä Jarosław Wałęsa (EPP, Puola).

Parlamentti hyväksyi suunnitelman äänin 480 puolesta, 68 vastaan ja 39 tyhjää. Parlamentti ja neuvosto pääsivät suunnitelmasta yhteisymmärrykseen maaliskuussa.

Vaihteluvälit ja suojalausekkeet

Uuden useita lajeja kattavan hoitosuunnitelma pitää sisällään tietyt vaihteluvälit, joiden puitteissa neuvosto voi päättää suurimmista sallituista saaliista (TAC) ja kiintiöistä. Vaihteluvälien avulla voidaan taata kalakantojen kestävyys samalla kun suunnitelman salliman joustavuuden avulla voidaan huomioida vuosittaiset muutokset.

Parlamentti varmisti, että suunnitelma sisältää erilaisia suojalausekkeita, joiden tavoitteena on varmistaa kantojen pysyminen kestävällä tasolla. Jos tieteelliset lausunnot osoittavat, että jonkin asianomaisen lajin kutukannan biomassa on asetuksen liitteessä määriteltyä kutukannan biomassan viitevähimmäisarvoa pienempi, on tehtävä kaikki asianmukaiset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. Tavoitteena on, että kanta palautetaan nopeasti tasolle, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto.

Purkamisvelvoite ja alueellisuus

Suunnitelmassa noudatetaan useita uuden yhteisen kalastuspolitiikan avainkohtia, kuten purkamisvelvoitetta tai ns. poisheittämiskieltoa ja kalastuksen alueellisen hoidon periaatetta (lue lisää yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevasta taustamuistiosta). Toimet pohjautuvat jäsenmaiden yhteisiin suosituksiin. Alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia kuullaan päätöksenteon edetessä.

Raportointi

Kolmen vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta, ja sen jälkeen aina viiden vuoden välein, komission on raportoitava neuvostolle ja parlamentille suunnitelman vaikutuksista kalakantoihin ja kalastukseen.

Asetus tulee voimaan viidentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Monivuotinen hoitosuunnitelma on väline hoitaa tietyn alueen kalakantoja. Kalakuolleisuusluvut ovat hoidon avaintietoa, sillä niiden avulla voidaan asettaa suurimmat sallitut saaliit (TACs) ja kalastuskiintiöt.

Itämeren turskakannan hoitosuunnitelma on ollut käytössä vuodesta 2008, mutta suunnitelma ei kata kilohaili- ja silakkakantoja. Uusi suunnitelma korvaa olemassa olevan suunnitelman. Kyseisten kalalajien kannat ovat toisistaan riippuvaisia.

Monivuotisen hoitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää kalakantojen suuruus turvallisten biologisten rajojen sisällä. Suunnitelmassa määritellään suurimmat sallitut saalismäärät ja teknisiä toimenpiteitä siten, että eri kantojen ominaisuudet ja kalastustyypit ja niiden taloudelliset vaikutukset kalastukseen otetaan huomioon.

Menettely: yhteispäätösmenettely (tavallinen lainsäätämisjärjestys), 1. käsittely, alustava sopu