Kalastuslaki tiukentui jo huhtikuussa 2012, minkä jälkeen pyydykset on tullut merkitä tarkemmin lain 33 §:n mukaisesti: Vesistössä, jossa voi olla vesiliikennettä, merkkilipun on oltava 1,2 metriä korkeassa salossa. Merkistä tulee löytyä muun muassa kalastajan yhteystiedot ja heijastin. Merkintöjen vähimmäisvaatimukset on kirjattu kalastusasetuksen 16 §:ään.
– Valvonnassa lähdemme nyt siitä, että kalastajat tuntevat uudet vaatimukset. Yleisin puute on se, että pyydysten merkitsemisestä puuttuvat kalastajan yhteystiedot, Metsähallituksen erätarkastaja Tommi Suonpää sanoo.
Verkkoja, katiskoita tai muita ei enää voi vesiliikennealueella merkitä esimerkiksi tyhjillä mehupurkeilla. Lunastetut kalastusoikeutta osoittavat pyydysmerkit tulisi olla uloimman lippusalon yhteydessä tarkastettavissa ilman pyydyksen nostamista.
Metsähallituksen erävalvontaraportin mukaan pyydysten merkitsemisen laiminlyönti oli 2014 yleisin kalastusrike. Tehostetun valvonnan takia kalastusrikkeet kuusinkertaistuivat valtion vesillä viime vuonna. Useissa tapauksissa kalastaja selvisi kuitenkin vielä huomautuksella, mutta ei siis enää tänä vuonna.
Valvontaviranomainen tai kalastuksenvalvoja voi myös kerätä pyydykset haltuun. Valvontaa tehostetaan myös kalojen alamittoihin ja uhanalaisiin kaloihin kohdistuvaan kalastukseen.
Kalastusta valvovia viranomaisia ovat Metsähallitus, Poliisi, Rajavartiolaitos sekä ELY-keskukset. Lisäksi kalastusta valvovat kalastuksenvalvojat, jotka ovat suorittaneet ELY-keskuksen tutkinnon ja saaneet valtuutuksen tehtävään vesialueen omistajalta. Metsähallitus vastaa valtion vesialueiden valvonnasta, jota työtä johtavat erätarkastajat.
Lisätietoja:
Metsähallituksen erätarkastajat (www.eraluvat.fi)
Lue lisää pyydysten merkinnästä: www.ahven.net/kalastus
