Kalastuksenvalvonnan kehittäminen on vuonna 2016 uudistuneen kalastuslain tärkeä tavoite. Tämän tavoitteen toteuttaminen kärsii tällä hetkellä rahoituksen puutteesta.
Kalatalouden Keskusliitto on tehnyt kalastuksenvalvojille suunnatun kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin valvonnan nykytasoa ja kehittämistarpeita. Kysely osoitti, että rahoitus nähdään merkittävimpänä ongelmana. Valvonta on monella alueella satunnaista, koska valvojille ei pystytä maksamaan korvauksia kuluista tai ajankäytöstä.
Vuonna 2019 toimintansa aloittavien kalatalousalueiden perusrahoituksessa on otettava huomioon kalastuksenvalvonnan järjestämiseen tarvittavat resurssit. Suomessa on yli 3300 hyväksyttyä kalastuksenvalvojaa. Määrä riittäisi kattamaan tarpeen, jos kalatalousalueille turvataan resurssit kalastuksenvalvonnan järjestämiseen.
Kalatalousalueiden ja kalastuksenvalvonnan rahoitus tulee kalastonhoitomaksuvaroista. Kalastonhoitomaksun kertymä oli 8 531 505 euroa vuonna 2016, mikä ei vastaa lain valmistelussa asetettua tavoitetta, 12–13 miljoonaa euroa vuodessa. Kertymä vähenee vuosi vuodelta, kun yhä suurempi osa väestöstä ja kalastuksen harrastajista kuuluu 65 vuotta täyttäneiden maksusta vapautettujen joukkoon. Maksuvelvollisten joukosta poistuu vuosittain 6000 henkilöä, ja uusia tulee nuoremmista ikäluokista vain 1000. Nettotappio on 5000 henkilöä vuodessa. Ilman hinnankorotuksia kertymä voi viidessä vuodessa pienentyä lähes miljoonalla eurolla.
Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa kalastonhoitomaksun korottamista 1.1.2018 vajeen kattamiseksi. Vuosimaksu nousisi 39 eurosta 45 euroon. Oikeudenmukaisempi tapa hoitaa rahoitusvajetta olisi ulottaa maksuvelvollisuus kaikkiin täysi-ikäisiin kalastuksenharrastajiin. Maksun korottaminen pienenevälle joukolle työ-ikäisiä kalastajia on ainoastaan väliaikainen ratkaisu, jonka seurauksena on vain uusia hinnankorotustarpeita tulevina vuosina.
