Kolmen miljoonan asukkaan Armenia on pienempi kuin Pohjois-Pohjanmaan maakunta, mutta kuntia on yli 900. Kunnissa ei mainittavassa määrin ole henkilöstöä, kunnat eivät tuota palveluita asukkailleen tai saa palveluita keskusjärjestöltä. Puolueet ovat mukana vain pääkaupungin Jerevanin paikallispolitiikassa.
Armeniassa on kolme kuntaliittoa, mutta ei yhtäkään, joka varsinaisesti ajaisi koko kuntakentän etuja. Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressi on Sveitsin valtion rahoituksella aloittanut kuntaliittojen kehittämisen. Eurooppalaisia liittoja pyydettiin helmikuussa pidettyyn seminaariin kertomaan edunvalvonnan, palveluiden ja demokratian kysymyksistä. Kuntien edunvalvonnasta puhuivat mm. kongressin jäsenet Juliana Hoxha Albaniasta, Latvian kuntaliiton johtaja Andris Jaunsleinis ja Tanskan kuntaliiton kansainvälisten asian toimikunnan jäsen, århusilainen poliitikko Lotte Cederskjold. Kuntaliiton palveluista jäsenille kertoi Latvian kuntaliiton toimitusjohtaja Mudite Priede. Kuntaliiton kansainvälisten asioiden sihteeri Helena Johanssonilla oli sama aihe demokratian näkökulmasta. Englanninkieliset esitykset tulkattiin armeniaksi, mutta keskustelukielenä oli venäjä. Tähän saakka, vuodesta 2012 Tanska on rahoittanut Armeniassa mm. kuntajohtajuusprojekteja. Nyt tukea saa lähinnä suurin liitto, jossa kaikki kunnat ovat jäseniä. Myös uuden liiton perustaminen on mahdollista. Seminaariin osallistui 45 kaupunginjohtajaa ja kunta-alan toimijaa eri puolilta Armeniaa.
Armeniassa valta keskittyy harvoille. Hallitus ja pääpuolue, Armenian tasavallan puolue ainakin nimellisesti toimivat vallan hajauttamisen ja kuntauudistuksen puolesta tarkoituksenaan vähentää kuntien määrää kahteen ja puoleen sataan. Joidenkin luonnehdintojen mukaan hallitus tukee vain näennäisiä muutoksia, joita demokratian nimissä tiedetään vaadittavan. Todellisuudessa ”uudistusten” sanotaan olevan pelkkää teatteria. Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin tarjous kehittää kuntien toimintaa sekä liiton edunvalvontaa ja palveluita on joka tapauksessa otettu vastaan myönteisesti. Erään seminaariosallistujan mielestä Armenia tosin ei ole Eurooppaa eikä Eurooppa näin liene paras neuvonantaja. Armenia on liittynyt Euroopan neuvostoon vuonna jo 2001 ja allekirjoittanut paikallisen itsehallinnon peruskirjan vuonna 2009. Armenialaisen sananlaskun mukaan ”parempi on raahata kiviä viisaan kanssa kuin juhlia hölmön kera”. Ymmärretään, että keskitetty vallanpito merkitsee juhlaa vain harvoille. Ehkä Eurooppa osoittautuu viisaaksi osapuoleksi, joka osaa neuvoa, kuinka vedetään kansanvallan kivirekeä, jollaiseksi asia Armeniassa paikka paikoin koetaan.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Armeniassa tapahtuneesta suurimmasta kansanmurhasta vuonna 1915, jonka jälkeen kansan rippeet hajautuivat ympäri maailmaa. Sveitsin valtion kiinnostus Armeniaa kohtaan juuri nyt liittyy mahdollisesti tähän murheelliseen merkkivuoteen. Myös vaurastuneet ulkoarmenialaiset perheet ovat saaneet paljon aikaan nykyisessä Armenian valtiossa ja olemassa olevat kuntaliitotkin ovat saaneet runsaasti rahoitusta ystävyyskaupungeilta Ranskasta, jossa armenialaisia on puoli miljoonaa. Teitä on rakennettu ja luostareita on korjattu. Kansanmurhan raunioittaman maan yleisilme kuitenkin on murheellinen: ”joka hetki sanon hyvästi surumielisellä rakkaudella, sanon hyvästi auringolle, joka paistaa sydämessäni, sanon hyvästi ihmisille, pahoille ja hyville, sanon hyvästi Adamin sureville lapsille, orvoiksi jääneille, hyvästi läheisille ja kaukaisille ystäville..” Vaban Terian (1885-1929), suomennos Serafim Seppälä (teoksesta Araratista itään).