Kuningatar Elisabet II on kuollut. Kuningatar oli kuollessaan 96-vuotias.
Torstaina lääkärien kerrottiin olevan huolissaan kuningattaren terveydestä ja että kuningatar on lääkärien valvonnan alaisena Balmoralin linnassa Skotlannissa. ”Tänä aamuna tehdyn arvioinnin perusteella kuningattaren lääkärit ovat huolissaan Hänen Majesteettinsa terveydestä ja ovat suositelleet, että hän pysyy lääkärin valvonnassa”, Buckinghamin palatsi kertoi tiedotteessaan torstaina.
Kaikki kuningattaren lapset, prinssi Charles, prinsessa Anne, prinssi Andrew ja prinssi Edward sekä prinssi William matkustivat kuningattaren luokse Balmoralin linnaan pian uutisen julkaisun jälkeen.
Kuningatar Elisabet II, Elizabeth Alexandra Mary, syntyi. 21. huhtikuuta 1926 Lontoossa ja on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar ja 14 muun kansainyhteisömaan valtionpäämies, muun muassa Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin kuningatar.
Hallitsijaksi Elisabet II nousi isänsä Yrjö VI:n kuoleman jälkeen 6. helmikuuta 1952. Elisabet II on neljäs Windsor-sukuinen brittiläinen monarkki. Elisabetista tuli lokakuussa 2016 maailman pisimpään vallassa ollut elävä monarkki.
Kuningatar Elisabetin seitsemän vuosikymmentä kestäneen valtakauden aikana Brittiläinen imperiumi on muuttunut nykyaikaiseksi itsenäisten valtioiden muodostamaksi Kansainyhteisöksi. Elisabet II on koko valtakautensa ajan työskennellyt ahkerasti ylläpitääkseen hyviä suhteita Britannian entisiin siirtomaihin ja vierailee säännöllisesti kansainyhteisön eri maissa, samoin kuin muissakin maissa.
Elisabetin aviopuoliso oli Kreikan entisen kuninkaan Yrjö I:n pojanpoika Philip vuodesta 1947 tämän kuolemaan saakka vuonna 2021. Parilla on neljä lasta: Charles (s. 1948), Anne (s. 1950), Andrew (s. 1960) sekä Edward (s. 1964). Lastenlapsia Elisabetilla on kahdeksan ja lastenlastenlapsia kymmenen. Kuningatar Elisabetista on Walesin prinsessa Dianan ja kuningataräiti Elisabetin kuoltua tullut todennäköisesti suosituin kuningasperheen jäsen.
Kuningatar Elisabetia pidetään yhtenä maailman rikkaimmista naisista, mutta asian todentaminen on vaikeaa, sillä Elisabetin yksityisomaisuutta ja kruunulle eli valtiolle kuuluvaa omaisuutta ei aina kyetä erittelemään. Tämän vuoksi arviot hänen omaisuudestaan liikkuvat 50 miljoonasta punnasta useisiin miljardeihin.
Kuningatar Elisabet on Edvard VII:n, kuningatar Viktorian pojan, lapsenlapsenlapsi. Edvardin isä, Viktorian puoliso, oli prinssi Albert von Sachsen-Coburg und Gotha; hänen kauttaan Elisabet polveutuu saksalaisesta Saksi-Coburg-Gothan ruhtinassuvusta, jonka muita merkittäviä jäseniä ovat Belgian kuningas Albert II ja Bulgarian entinen tsaari Simeon II. Viktorian kautta Elisabet polveutuu lukuisista Englannin hallitsijoista aina Wessexin suvusta 500-/600-luvulta lähtien sekä skotlantilaisesta Stuartin kuningassuvusta, jota voidaan jäljittää aina 800-luvulle saakka. Kuningatar Viktorian lapsenlapsenlapsenlapsena kuningatar Elisabet on sukua suurimmalle osalle Eurooppaa hallitsevista kuninkaallisista sekä Saksan ja Romanian syrjäytetylle Hohenzollern-suvulle. Isoisoäitinsä kuningatar Alexandran kautta Elisabet polveutuu Tanskan kuningassuvusta Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgista, Euroopan yhden vanhimmista ruhtinassuvuista, pohjoissaksalaisen Oldenburgin ruhtinassuvun eräästä haarasta. Oldenburgin kautta Elisabetille kaukaista sukua ovat muiden muassa hänen puolisonsa prinssi Philip, Tanskan Margareeta II, Norjan Harald V, Espanjan Juan Carlos I, Ruotsin Kaarle XVI Kustaa sekä Kreikan syrjäytetty kuningas Konstantin II, jotka kaikki polveutuvat kuningatar Viktoriasta. Äitinsä kautta Elisabet II on George Washingtonin pikkuserkun jälkeläinen 7. polvessa. Suvut eroavat Augustine Warnerin ja tämän puolison kohdalla; heidän tyttärensä Mildred oli Washingtonin isoäiti kun taas toinen tytär Mary oli kuningattaren äidin, Elizabeth Bowes-Lyonin esiäiti.
Kuningatar Elisabet II syntyi 21. huhtikuuta 1926 Lontoossa, Mayfairin kaupunginosassa. Hänen isänsä oli Yorkin herttua Albert (myöhemmin kuningas Yrjö VI), kuningas Yrjö V:n ja kuningatar Maryn toiseksi vanhin poika. Hänen äitinsä oli Yorkin herttuatar Elisabet (syntyään Lady Elizabeth Bowes-Lyon), Claude George Bowes-Lyonin, Strathmoren ja Kinghornen 14. jaarlin ja tämän vaimon, Strathmoren kreivittären tytär. Elisabet nimettiin äitinsä mukaan; hänen toinen nimensä tulee isoisoäidiltä kuningatar Alexandralta ja kolmas nimensä isoäidiltä, kuningatar Marylta. Elisabet piti isovanhemmistaan, erityisesti isoisästään, mutta tunnekylmän kuningatar Maryn kanssa syvempi suhde syntyi vasta Elisabetin ollessa kruununperijä. Elisabet tunnettiin perheen kesken lempinimellä ‘Lilibet’.
Elisabetin syntyessä hänen arvonimensä oli Hänen kuninkaallinen korkeutensa Yorkin prinsessa Elisabet. Kruununperimysjärjestyksessä hän oli kolmantena setänsä Walesin prinssi Edwardin (myöhemmin kuningas Edvard VIII) ja isänsä jälkeen. Vaikka pikkuprinsessan syntymä kiinnosti suurta yleisöä, kukaan ei uskonut hänen nousevan valtaistuimelle; olihan luonnollista olettaa, että hänen suosittu setänsä, nuori Walesin prinssi, menisi naimisiin ja saisi perillisiä.
Prinsessa Elisabet kävi koulua kotona yhdessä sisarensa prinsessa Margaretin kanssa, äitinsä eli silloisen Yorkin herttuattaren valvonnassa. Hän opiskeli historiaa sekä kieliä; Elisabet puhuu sujuvasti ranskaa, minkä hän on osoittanut usein vieraillessaan Ranskassa ja Kanadassa. Uskonnollisissa asioissa häntä opasti Canterburyn arkkipiispa. Elisabet on aina ollut Englannin kirkon vankka kannattaja.
Elisabetin isän noustua valtaistuimelle vuonna 1936 ja Elisabetin sedän, kuningas Edvard VIII:n, luovuttua kruunusta Elisabetista tuli kruununperijä. Hänen ollessaan kolmentoista Eurooppa ajautui toiseen maailmansotaan. Elisabet ja hänen nuorempi sisarensa prinsessa Margaret siirtyivät Windsorin linnaan Berkshireen, Lontoon länsipuolelle, turvaan pääkaupunkia kohdanneilta pommituksilta. Ehdotettiin, että prinsessat pakenisivat Kanadaan, mutta heidän äitinsä, kuningatar, ei suostunut edes harkitsemaan asiaa vaan sanoi: “Lapset eivät voi paeta ilman minua, minä en lähde ellei kuningas lähde, eikä kuningas pakene missään tapauksessa.” Vuonna 1940 prinsessa Elisabet piti ensimmäisen radiopuheensa, joka oli suunnattu muille sotaa pakoon joutuneille lapsille.
Vuonna 1945 prinsessa Elisabet suostutteli isänsä antamaan hänelle luvan avustaa henkilökohtaisesti sodankäynnissä. Kuningas myöntyi, ja Elisabet koulutettiin autonkuljettajaksi. Tämä koulutus oli ensimmäinen kerta, kun prinsessaa opetettiin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Elisabetin sanotaan nauttineen koulusta niin paljon, että hän päätti lähettää omat lapsensa mieluummin kouluun kuin opetuttaa heitä kotona. Hän on ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa naispuolinen kuninkaallisen perheen jäsen, joka on käytännössä palvellut asevoimissa, vaikka muillekin kuninkaallisille naisille on annettu sotilaallisia arvonimiä.
Elisabet teki ensimmäisen valtiovierailunsa 1947, jolloin hän matkusti vanhempiensa kanssa Etelä-Afrikkaan. 21-vuotissyntymäpäivänään hän piti radiopuheen, jossa hän vakuutti omistautuvansa palvelemaan Brittiläistä kansainyhteisöä ja imperiumin asukkaita.
Elisabet avioitui 20. marraskuuta 1947 Edinburghin herttuan prinssi Philipin (1921–2021) kanssa. Philip oli Elisabetin kolmas serkku, kuningatar Viktoria on molempien isoisoisoäiti. Prinssi Philip, Kreikan kuninkaan Yrjö I:n pojanpoika, oli luopunut oikeudestaan Kreikan kruunuun, ja hänet tunnettiin yksinkertaisesti (kapteeni)luutnantti Philip Mountbattenina (alkujaan Battenberg), kunnes hän ennen vihkimistä sai Edinburghin herttuan arvonimen. Vaikka avioliitto ei ollut järjestetty, se sopi erinomaisesti naispuoliselle kruununperijälle, sillä prinssi Philip kuului yhteen Euroopan vanhimmista kuningassuvuista ja on palvellut ansiokkaasti Britannian “tärkeimmässä” puolustushaarassa, laivastossa.
- marraskuuta 1948 syntyi pariskunnan ensimmäinen lapsi, prinssi Charles. Kaiken kaikkiaan pariskunta sai neljä lasta. Vaikka kuningashuoneen jäsenillä ei ole henkilökohtaista sukunimeä, itse kuningashuoneen nimi on edelleen Windsor. Vuonna 1960 säädettiin kuningatar Elisabet II:n ja prinssi Philipin ei-kuninkaallisten jälkeläisten henkilökohtaisen sukunimen olevan Mountbatten-Windsor. Myös heidän kuninkaalliset jälkeläisensä käyttävät Mountbatten-Windsor-nimeä tilanteissa, joissa sukunimi välttämättä tarvitaan. Prinssi Charlesin pojat William ja Harry ovat käyttäneet sotilasurallaan sukunimeä Wales.
Kuningas Yrjön terveys heikkeni vuoden 1951 aikana, ja Elisabet alkoi toimia hänen sijaisenaan julkisissa tilaisuuksissa. Vuoden aikana hän kävi Kreikassa, Italiassa, Maltalla, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tammikuussa 1952 Elisabet ja Philip lähtivät Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. He olivat ehtineet Keniaan asti, kun tieto kuninkaan kuolemasta tavoitti heidät 6. helmikuuta.
Elisabet oli vuoden 1801 liittosopimuksen jälkeen ensimmäinen brittiläinen monarkki, joka oli ulkomailla valtaannousunsa hetkellä. Elisabet kruunattiin kuningattareksi juhlallisin menoin Westminster Abbeyssä 2. kesäkuuta 1953. Hän on 40. hallitsija Englannin valtaistuimella Vilhelm Valloittajan jälkeen.
Kruunajaisten jälkeen Elisabet ja Philip muuttivat Buckinghamin palatsiin Lontoon keskustaan. Kuitenkin Elisabetin uskotaan monien edeltäjiensä tavoin ajattelevan palatsin soveltuvan huonosti asumiskäyttöön ja pitävän Windsorin linnaa varsinaisena kotinaan. Mainittujen asuntojen lisäksi kuningatar viettää paljon aikaa Balmoralin linnassa Skotlannissa ja Sandringhamin kartanossa Norfolkissa.
Elisabet II on historian eniten matkustellut valtionpäämies. Hän teki miehensä kanssa puoli vuotta kestäneen maailmanympärimatkan 23. marraskuuta 1953 – 15. toukokuuta 1954 ja oli ensimmäinen monarkki, joka on näin tehnyt. Matkallaan hän kävi myös ensimmäisenä brittihallitsijana Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Fidžillä. Kuningatar Elisabet II on valtakautensa aikana käynyt useimmissa Euroopan maissa, useita kertoja Pohjois- ja kerran Etelä-Amerikassa sekä lukuisissa Aasian ja Afrikan maissa. Kuningatar tapaa brittiläisen kansainyhteisön hallitusten päämiehiä säännöllisesti.
Lokakuussa 1972 Elisabet II vieraili Jugoslaviassa. Kyseessä oli hänen ensimmäinen kommunistiseen maahan tekemänsä vierailu.
Lokakuussa 1994 Elisabet II vieraili Venäjällä ensimmäisenä Ison-Britannian hallitsijana lähes 80 vuoteen. Ison-Britannian ja Venäjän suhteet olivat katkenneet vuonna 1918, jolloin bolševikit olivat murhanneet Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n, joka oli Elisabet II:n isoisän kuningas Yrjö V:n serkku.
Elisabet II on vieraillut Suomessa kaksi kertaa. 25.–28. toukokuuta 1976 hän teki ensimmäisenä hallitsevana Yhdistyneen kuningaskunnan monarkkina Suomeen valtiovierailun, jonka isäntänä oli presidentti Urho Kekkonen. Toisen kerran Elisabet II pysähtyi Helsingissä paluumatkallaan Venäjältä 21. lokakuuta 1994, jolloin hän tapasi presidentti Martti Ahtisaaren.
Toukokuussa 2011 Elisabet II teki virallisen vierailun Irlantiin ensimmäisenä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijana sataan vuoteen. Edellinen Irlannissa vieraillut hallitseva brittiläinen monarkki oli ollut Yrjö V vuonna 1911.
Elisabetin valtaannousun yhteydessä puhuttiin usein “uuden Elisabetin ajan” alkamisesta; vanha tarkoitti Elisabet I:n aikaa. Elisabet II:n alamaisia on kaikkialla maailmassa noin 125 miljoonaa, ja nykyisellään he ovat jakautuneet kasvavaan joukkoon itsenäisiä kansakuntia. Entisten siirtomaiden kehittyessä taloudellisesti ja sivistyksellisesti Elisabet II on saanut todistaa kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana Brittiläisen imperiumin muuttumista sen nykyaikaiseksi seuraajaksi, Kansainyhteisöksi. Hän on työskennellyt kovasti pitääkseen yhteydet entisiin brittiläisiin siirtomaihin, ja toisinaan hänellä on ollut merkittävä rooli hyvien suhteiden luomisessa tai palauttamisessa, kuten Etelä-Afrikan tapauksessa.
Elisabet II on tällä hetkellä maailman pisimpään vallassa ollut valtionpäämies sekä kaikkien aikojen pisimpään vallassa ollut Britannian (tai Englannin) hallitsija. Elisabet II ohitti Yrjö III:n hallituskauden pituuden toukokuussa 2011 ja lähes 64 vuotta hallinneen kuningatar Viktorian hallituskauden pituuden syyskuussa 2015. Lähes 58 vuotta Skotlannin kuninkaana olleen Jaakko VI:n hän jätti taakseen jo lokakuussa 2009. Kuningatar Elisabetista tuli Britannian vanhin monarkki vuonna 2007 81-vuotiaana, jolloin hän ohitti kuningatar Viktorian aiemman ennätyksen.
Vuonna 2002 kuningatar juhlisti 50-vuotista hallituskauttaan laajalla kiertueella kansainyhteisömaissa sekä lukuisilla paraateilla ja virallisilla konserteilla. Juhlavuodella oli myös surullinen puolensa: muutaman kuukauden sisällä Elisabet menetti ensin sisarensa ja sitten äitinsä. Helmikuussa 2003 Elisabetin hieman yli 51-vuotinen valtakausi ylitti pituudellaan neljän edeltäjänsä (Edvard VII:n, Yrjö V:n, Edvard VIII:n ja Yrjö VI:n) hallituskausien yhteenlasketun pituuden.
Vuoden 2012 kesäkuussa kuningatar Elisabet juhli 86. syntymäpäiväänsä ja 60. hallitusvuotensa johdosta myös timanttiriemujuhlaansa. Britannia julisti jälkimmäisen etukäteen yleiseksi vapaapäiväksi.
Elisabetista tuli 89 vuoden ikäisenä Britanniaa pisimpään hallinnut monarkki, sekä pisimpään valtaistuimella ollut nainen maailmassa 9. syyskuuta 2015.
Teoriassa Elisabetilla on hallitsijana varsin laajat valtaoikeudet Britanniassa sekä viidessätoista muussa hallitsemassaan valtiossa, jotka jakavat miltei identtisen monarkian keskenään.
Britanniassa hänellä on oikeus muun muassa julistaa sota, valita pääministeri ja muut ministerit, hajottaa parlamentti, estää lain läpimeno ja perustaa yliopisto mihin tahansa Yhdistyneen kuningaskunnan kaupunkiin. Hän on ylimmän toimeenpanovallan haltija, voi myöntää ja ottaa pois passeja sekä on asevoimien ylipäällikkö. 1800-luvulla muotoutuneen parlamentaristisen käytännön mukaisesti monarkki kuitenkin pidättäytyy käyttämästä suurta valtaa henkilökohtaisesti ja antaa pääministerin käyttää maan ylintä valtaa nimissään (“royal prerogative”).Tähän käytäntöön viitattaessa puhutaan usein kirjoittamattomasta perustuslaista (sillä virallista perustuslakia ei Yhdistyneessä kuningaskunnassa ole), jonka mukaan hallinnon katsotaan toimivan. Joka tapauksessa Elisabet perehtyy joka viikko hallituksen asiakirjoihin ja tapaa pääministerin ja diplomaatteja säännöllisesti.
Kuningattarella on etuoikeus tarkastaa lakeja ennen kuin parlamentin jäsenet saavat ne päätettävikseen. Valtakautensa alusta vuoteen 2021 mennessä kuningatar tai Prinssi Charles olivat tarkastaneet 1 062 lakia. Kuningattaren suostumuksen turvaamiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan, Skotlannin ja Walesin lakeja muutetaan kuningattarelle sopiviksi ennen kuin ne esitellään parlamentille, eivätkä kansalaiset tai heidän edustajansa saa tietää kuningattaren vaikutuksesta prosessiin. Tarkastuksen jälkeen kuningatar voi estää lain läpimenon, tai suostutella ministereitä omalle kannalleen. Etuoikeuksillaan kuningatar on pyrkinyt esimerkiksi salaamaan omaisuutensa arvon ja estämään eläinsuojelutarkastajien pääsyn tiluksilleen. Tarkastusoikeuden on tarkoitus ulottua vain niihin asioihin, jotka koskevat kuningatarta, mutta kuningatar tarkastaa myös lakeja, joilla ei ole selvää yhteyttä häneen.
Valtakaudellaan Elisabet on joutunut valitsemaan pääministerin muutamaan otteeseen, kun yksikään puolue ei parlamenttivaaleissa ole saanut selvää enemmistöä eli yli puolta äänistä. Lain mukaan monarkilla on valta valita pääministeri, mutta käytännössä tapana on nimittää automaattisesti vaaleissa suurimmaksi tulleen puolueen puheenjohtaja paitsi silloin, kun mikään puolue ei ole saanut yli puolta äänistä.Edellinen kerta, jolloin kuningatar Elisabet joutui pääministerin valinnan eteen, oli vuonna 2010 parlamenttivaalien jälkeen, jolloin Elisabet nimitti pääministeriksi suurimman puolueen eli konservatiivien puheenjohtajan David Cameronin, joka muodosti hallituksen liberaalidemokraattien hallitustuella. Tätä edellinen kerta oli vähällä tapahtua vuonna 1974, jolloin kaksi suurinta puoluetta saivat saman verran paikkoja parlamenttiin, mutta työväenpuolueen Harold Wilson valitsi yhteistyön liberaalien kanssa, ja siksi Elisabet nimitti Wilsonin pääministeriksi. Myöhemmin samana vuonna kuningatar hajotti parlamentin ja määräsi Wilsonin pyynnöstä uudet vaalit järjestettäväksi, jolloin työväenpuolue sai enemmistön.
Hallitsijan asemassa Elisabet myöntää kunniamerkkejä, ritarikuntien jäsenyyksiä ja aatelisarvoja. Elisabet myöntää jäsenyyden esimerkiksi Brittiläisen imperiumin ritarikuntaan, Sukkanauharitarikuntaan ja Ansioritarikuntaan. Arvonimen saajien lista julkaistaan kahdesti vuodessa: hallitsijan virallisena syntymäpäivänä kesäkuussa ja uutenavuotena. Hallitsija tai hänen valtuuttamansa sijainen, voivat myöntävät kunniamerkkejä yleensä Buckinghamin palatsissa. Kuningattaren lyödessä jonkun ritariksi hän käyttää Armon miekkaa (toisinaan nimellä Curtana). Miekka on käytössä myös monarkin kruunajaisissa ja se kuuluu kuningaskunnan kruununjalokiviin.
Uskonnollisissa ja perheasioissa sekä moraalikysymyksissä Elisabet II on konservatiivi. Hänen tiedetään olevan hyvin velvollisuudentuntoinen ihminen ja haluavan noudattaa kruunajaisissaan vannomaansa valaa. Tämä on yksi syy, miksi pidetään erittäin epätodennäköisenä, että kuningatar luopuisi kruunusta. Äitinsä tavoin hän syytti Edvard VIII:ta, kuten hän asian näki, velvollisuuksiensa pakenemisesta ja Elisabetin isän pakottamisesta kuninkaaksi, minkä hän uskoi aiheuttaneen Yrjö VI:n varhaisen kuoleman. Elisabet myös käytti valta-asemansa suomia oikeuksia ja esti sisartaan prinsessa Margaretia avioitumasta eronneen miehen, Peter Townsendin kanssa. Vuosien ajan Elisabet myös kieltäytyi tunnustamasta poikansa prinssi Charlesin suhdetta Camilla Parker-Bowlesiin, mutta parin häiden jälkeen suhtautuminen on ollut hyväksyvämpää.
Elisabetin poliittisten näkemysten uskotaan olevan vähemmän suoraviivaisia, mutta hän ei ole koskaan julkisesti sanonut eikä tehnyt mitään paljastaakseen niitä. Hän vaalii lämpimiä suhteita kaikkiin puolueisiin. Hänen suosikkipääministeriensä uskotaan olleen Winston Churchill, Harold Macmillan ja Harold Wilson. Viileimmät välit hänellä on ollut epäilemättä Margaret Thatcheriin, josta hän ei sanojensa mukaan pitänyt. Elisabetilla uskottiin aluksi olevan hyvät suhteet edelliseen pääministeriin Tony Blairiin, mutta viime aikoina on tullut todisteita suhteiden viilenemisestä. Hänen on ilmoitettu tuntevan, ettei Blair pitänyt häntä tarpeeksi hyvin ajan tasalla valtion asioista.
Ainoat asiat, joista Elisabet on ilmaissut mielipiteensä, koskevat hänen hallitsemiensa alueiden yhtenäisyyttä. Hän on puhunut Englannin ja Skotlannin valtioliiton jatkumisen puolesta raivostuttaen näin skotlantilaisia nationalisteja. 25-vuotishallitsijajuhlavuonnaan 1977 parlamentille pitämässään puheessa hän totesi: “En voi olla muistamatta, että minut kruunattiin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningattareksi”, painottaen sanaa ‘yhdistynyt’. Tämä tapahtui aikana, jolloin työväenpuolueen johtama hallitus oli ehdottanut Skotlannille ja Walesille selvästi laajempaa itsehallintoa, ja kuningattaren lausunto tulkittiin eriäväksi mielipiteeksi. Kun asia sitten lopulta 1990-luvun lopulla hyväksyttiin, kuningatar toivotti onnea Skotlannin uudelle parlamentille. Myös Kanadassa Elisabet II on ilmaissut separatistiliikkeiden vastaiset mielipiteensä. Vaikkakaan hän ei suoraan ole puhunut Québecin itsenäisyysliikettä vastaan, hän on julkisesti ylistänyt Kanadan yhtenäisyyttä ja ilmaissut toiveensa nähdä maa tulevaisuudessakin yhtenä valtiona.
Huolimatta muun kuninkaallisen perheen aihettamista skandaaleista, varsinkin lastensa aviollisista vaikeuksista 1980-90-luvuilla, kuningatar Elisabet on säilynyt ristiriidattomana hahmona ja hänestä pidetään yleisesti kansan keskuudessa kautta koko kansainyhteisön. Hän on julkisuudessa kovin muodollinen, tosin vanhoilla päivillään hän on hieman rentoutunut. Etenkin kuningataräidin kuoleman jälkeen Elisabetin on nähty entistä enemmän hymyilevän ja jopa nauravan, toisinaan myös vuodattavan kyyneleitä tunteellisissa tilaisuuksissa kuten ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivänä, syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa 2001 menehtyneiden muistotilaisuudessa sekä Normandian maihinnousun 60-vuotispäivänä Ranskassa järjestetyssä tilaisuudessa.
Elisabet II:ta kohtaan ei ole koskaan esitetty suurta julkista paheksuntaa. Kuitenkin vuonna 1997 häntä ja muita kuninkaallisen perheen jäseniä syytettiin kylmyydestä ja tunteettomuudesta prinsessa Dianan kuoleman jälkeen. Tämä sai jopa yleensä kuninkaallisista myönteisesti kirjoittavan iltapäivälehdistön arvostelemaan Elisabetia.
Yleisesti uskotaan Elisabetin suhtautuneen kielteisesti Dianaan ja ajatelleen tämän aiheuttaneen suurta vahinkoa monarkialle. Kuitenkin koko kuninkaallinen perhe oli kumartamassa Dianan arkulle sen ohittaessa Buckinghamin palatsin, ja lisäksi kuningatar piti poikkeuksellisesti suoran televisiopuheen asiasta. Kuningattaren asenteenmuutoksen arvellaan johtuneen kuningataräidin ja Tony Blairin neuvoista.
Kuningatar Elisabet II:n 50-vuotishallitsijajuhlaa varjostivat parin kuukauden välein tapahtuneet hänen sisarensa ja äitinsä kuolemat. Näiden menetysten jälkeen Elisabetin suhteet perheeseensä ovat lämmenneet selvästi, vaikkakin ne ovat yhä hiukan etäiset. Erityisen läheinen hän on miniänsä Wessexin kreivitär Sophien kanssa. Elisabetin tiedetään suhtautuneen kylmästi poikansa Charlesin suhteeseen Camilla Parker-Bowlesin kanssa, mutta näiden avioiduttua suhteet ovat lähentyneet. Vaikka Elisabetin suhtautuminen lapsiinsa on hieman etäistä, lastenlastensa kanssa hän on hyvin läheinen, erityisesti prinssi Williamin ja Zara Phillipsin.
Vuonna 2003 yleensä hyvin terveenä ihmisenä pidetty kuningatar kävi läpi kaksi polvileikkausta, ja hänen kasvoistaan poistettiin joitakin vioittumia. Kesäkuussa 2005 hänen piti perua useita edustustehtäviään syystä, jota luonnehdittiin pahaksi flunssaksi. Elisabetin terveydentilaan liittyvät kysymykset ovat herättäneet keskustelua siitä, pitäisikö nykyaikaisessa monarkiassa ikääntyvien hallitsijoiden luopua kruunusta, kuten esimerkiksi Alankomaissa on tapana, tai pitäisikö peräti kirjata lakiin hallitsijoiden eläkkeellejäämisikä. Kuningatar Elisabet on kuitenkin tehnyt selväksi, ettei hänellä ole aikomusta luopua kruunusta. Hänen läheisimmät ystävänsä ovat kertoneet hänen sanoneen aikovansa toimia kuningattarena kuolemaansa saakka. Hän on kuitenkin alkanut jakaa tehtäviään lapsilleen sekä muille kuninkaallisen perheen jäsenille. Usein on tehty tiettäväksi Elisabetin aikovan tehdä niin paljon kuin hän vain kykenee, kunnes se on fyysisesti mahdotonta.
Elisabetilla ei ole poliittista valtaa, mutta hänellä ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerillä on tiettyjä keskinäisiä velvollisuuksia. Elisabet muun muassa lukee parlamentissa ääneen hallituksen ohjelman (”kuningattaren puhe”) sekä tapaa pääministerin kerran viikossa kahden kesken. Näissä tapaamisissa kuningatar toteuttaa perustuslaillisia oikeuksiaan rohkaista, varoittaa ja tulla konsultoiduksi.
Elisabetin kerrotaan tulleen pääministereistä erityisen hyvin toimeen Winston Churchillin, Harold Wilsonin, James Callaghanin ja John Majorin kanssa. Kuningattaren suhde Margaret Thatcheriin ja David Cameroniin sen sijaan oli viileämpi.
Elisabet on valtakaudellaan toiminut 32 itsenäisen valtion (ns. Commonwealth realm -valtio) hallitsijana, joista hän nykyisin hallitsee viittätoista. Kaiken kaikkiaan hänellä on hallitsemissaan valtioissa näiden päämiehenä toimiessaan ollut yhteensä 156 pääministeriä.
Kuningatar Elisabet on vuosikymmenten saatossa tutustunut myös moniin ulkomaisiin valtionjohtajiin, kuten Nelson Mandelaan, Mary Robinsoniin, Ronald Reaganiin ja George H. W. Bushiin. Viimeksi mainitun poika George W. Bush oli yli 80 vuoteen ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka vieraili Buckinghamin palatsissa. Elisabet II:n henkilökohtaiset suhteet valtionjohtajiin ovat osoittautuneet Yhdistyneelle kuningaskunnalle edullisiksi. Kerran esimerkiksi pääministeri John Majorilla oli vaikeuksia yhteistyössä erään kansainyhteisömaan johtajan kanssa. Kuningatar kertoi Majorille tämän ja kyseisen johtajan harrastavan samaa urheilulajia. Major käytti tietoa hyväkseen ja ystävystyi mainitun johtajan kanssa, mistä oli hyötyä molemmille maille. Samoin kun Irlannin presidentti Mary Robinson aikoi käydä Britanniassa, Elisabet teki aloitteen ja kutsui Robinsonin käymään palatsiin. Tuloksena oli ensimmäinen Irlannin presidentin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan tapaaminen ja maiden suhteiden lämpeneminen.
Elisabet II:n arvonimi kokonaisuudessaan kuuluu: Elizabeth the Second, by the Grace of God, of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland and of Her other Realms and Territories Queen, Head of the Commonwealth, Defender of the Faith (latinaksi Elizabeth II, Dei Gratia Britanniarum Regnorumque Suorum Ceterorum Regina, Consortionis Populorum Princeps, Fidei Defensor, suomeksi Elisabet Toinen, Jumalan armosta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan sekä muiden valtakuntiensa ja alueittensa kuningatar, Kansainyhteisön pää, uskon puolustaja). Hänen arvonimensä vaihtelevat hieman kansainyhteisömaasta toiseen; esimerkiksi Kanadassa hänet tunnetaan Kanadan kuningattarena ja Salomonsaarilla Salomonsaarten kuningattarena. Kaiken kaikkiaan Elisabet II on Antiguan ja Barbudan, Australian, Bahaman liittovaltion, Belizen, Grenadan, Jamaikan, Kanadan, Papua-Uuden-Guinean, Saint Kittsin ja Nevisin, Saint Lucian, Saint Vincentin ja Grenadiinien, Salomonsaarten, Tuvalun, Uuden-Seelannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtionpäämies. Aikaisemmin hän on ollut myös Ghanan (1957–1960, Nigerian (1960–1963), Sierra Leonen (1961–1971), Tanganjikan (nykyisin osa Tansaniaa; 1961–1962), Ugandan (1962–1963), Kenian (1963–1964), Malawin (1964–1966), Mauritiuksen (1968–1992), Etelä-Afrikan (1952–1961), Gambian (1965–1970), Pakistanin (1952–1956), Ceylonin (nyk. Sri Lanka; 1952–1972), Trinidadin ja Tobagon (1962–1976), Guyanan (1966–1970), Maltan (1964–1974), Fidžin (1970–1987) ja Barbadoksen (1966–2021) kuningatar. Elisabet on myös Mansaaren valtionpäämies, tittelillä Lord of Mann sekä Jerseyn ja Guernseyn valtionpäämies tittelillä Normandian herttua.
Elisabet II on saanut lukuisia tunnustuksia kansainyhteisömaista sekä muualtakin maailmalta, muiden muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin. Hän on kunniatohtori monissa Yhdistyneen kuningaskunnan yliopistoissa. Kaikkiaan valtakautensa aikana Elisabet II on saanut yli 385 000 kunnianosoitusta ja palkintoa.
Kuningatar Elisabetia puhutellaan muodollisesti arvonimellä ‘Your Majesty’ (suom. ‘Teidän Majesteettinne’) ja puhuttelusanalla Ma’am (rouva).
Elisabet on pitänyt virkakautensa aikana joka joulu perinteisen radiopuheen lukuun ottamatta vuotta 1969. Aikaisemmin kyseisenä vuonna oli esitetty dokumentti “The Royal Family”, joka uusittiin joulupäivänä. Arvellaan että hovi ei halunnut kuningattaren esiintyvän liikaa tuona vuonna, jolloin joulupuhe jäi väliin. Joulupuhe televisioitiin ensimmäisen kerran 1957. Ainoa Ison-Britannian ulkopuolelta lähetetty joulupuhe oli 1953, jolloin kuningatar vieraili osana kiertomatkaansa Uudessa-Seelannissa.
Marraskuussa 2010 Elisabet II avasi oman sivun yhteisöpalvelu Facebookissa. Kuningatar ei kuitenkaan ole vastannut ystäväpyyntöihin.
Virallisissa tilanteissa kuningatar Elisabet noudattaa hyvin tiukasti muotosääntöjä. Vaikka joitakin protokollasääntöjä on hänen valtakaudellaan löyhennetty (esimerkiksi kumartaminen ei ole enää pakollista, vaan nyökkäys riittää), monet säännöt liian henkilökohtaisesta lähestymisestä ovat voimassa, esimerkiksi se, ettei kuningatarta saa koskea. Tätä sääntöä on rikkonut julkisissa tilaisuuksissa tiettävästi neljä henkilöä: amerikkalainen tyttö 1991, Australian pääministeri Paul Keating 1992, kanadalainen polkupyöräilijä Louis Garnau kymmenen vuotta myöhemmin ja vuonna 2009 Yhdysvaltain ensimmäinen nainen, presidentti Barack Obaman puoliso Michelle Obama asetti kätensä kuningattaren harteille valokuvaa otettaessa.
Kuningattaren syntymäpäivää juhlitaan kansallisena juhlapäivänä useissa kansainyhteisömaissa. Tarkat juhlintapäivät vaihtelevat maasta toiseen, mutta yleensä päivänä ei ole Elisabet II:n oikea syntymäpäivä, 21. huhtikuuta. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa juhlitaan kuningatarta kesäkuun toisena lauantaina. Se on myös maan kansallispäivä. Australiassa (paitsi Queenslandissa ja Länsi-Australiassa) päivää juhlitaan kesäkuun toisena ja Uudessa-Seelannissa kesäkuun ensimmäisenä maanantaina. Kanadassa maanantai ennen tai tasan 24. toukokuuta. Falklandsaarilla juhlapäivä on kuningattaren todellinen syntymäpäivä 21. huhtikuuta, sillä kesäkuu on saarilla talvikuukausi.Hongkongissa ei ole juhlittu kuningatarta sitten vuoden 1997, jolloin kaupunki luovutettiin Kiinalle. Hongkong siirsi vuoden 1996 juhlintaa 30. kesäkuulle, joka oli kaupungin viimeinen päivä osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Normaalisti päivää juhlittiin 16. kesäkuuta. Fidžillä tilanne oli päinvastainen vuoteen 2013 saakka; päivä oli yhä juhlapäivä, vaikka Elisabet ei ole ollut nykyään tasavaltaisen Fidžin valtionpäämies vuoden 1987 jälkeen. Fidžillä juhlittiin myös Walesin prinssin syntymäpäivää.
Kuningattaren 90-vuotispäivän kunniaksi 21. huhtikuuta 2016 Ison-Britannian postilaitos Royal Mail julkaisi useita postimerkkejä, muun muassa valokuvasta tehdyn postimerkkisarjan, jossa on neljä kuninkaallista sukupolvea yhdessä kuvassa.
Kuningattaren puhuman englannin (ns. Queen’s English) on todettu muuttuneen vuosien varrella yhä enenevässä määrin kansanomaiseksi.