Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous keskusteli koko tiistai-illan pakolaiskriisistä. Suomen valtuuskunta osallistui ajatustenvaihtoon vilkkaasti.
Valtuuskunnan puheenjohtaja Maria Guzenina (sd.) toivoi Euroopan mailta taloudellista tukea etulinjassa oleville maille kuten Turkille pakolaisleirien rahoittamiseen. Se ei kuitenkaan yksin riitä, vaan kaikkien Euroopan maiden pitää ottaa vastaan osansa pakolaisista. Vaikka ajat ovat taloudellisesti vaikeat, pakolaiset voidaan nähdä myös mahdollisuutena.
“Nuoret pakolaiset voivat korjata ikärakennetta, joka monessa länsimaassa on vääristynyt. Mutta tämä edellyttää, että tulijat integroidaan kunnolla yhteiskuntaan. Ruotsi ja Saksa ovat tässä pitkällä. Pakolaislapset tarvitsevat koulutusta ja aikuisten tulijoiden ammattitaito pitää osata hyödyntää,” hän totesi.
Valtuuskunnan varapuheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) muistutti, että maailman pakolaisia autetaan parhaiten lähellä lähtömaita, mihin humanitaarinen apu ja maailman ruokaohjelma ovat päteviä keinoja. Nykyisen pakolaiskriisin juuret ovat kuitenkin Irakin, Libyan, Syyrian ja Afganistanin sodissa, joiden lopettamiseksi kansainvälisen yhteisön pitäisi tehdä kaikkensa.
“Euroopan neuvosto on demokratian ja ihmisoikeuksien koti. Sen vuoksi meillä kansanedustajilla on erityinen vastuu vaikuttaa hallituksiimme pakolaiskysymyksessä. Tämä on suurin haaste, johon Eurooppa toisen maailmansodan jälkeen on törmännyt,” Anttila sanoi.
Susanna Huovisen (sd.) mielestä pakolaiskriisin ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, jos aiemmat viestit Syyrian pakolaisten hädästä olisi otettu riittävän vakavasti. Hän muistutti, että pakolaisia tulee kohdella inhimillisesti.
“Varsinkin meillä poliittisilla päättäjillä on suuri vastuu siitä, että tuomitsemme yhdessä pakolaisiin kohdistuvan väkivallan. Tätä kriisiä ei ratkaista vihalla ja pelottelulla. Kansakuntien ei pidä nyt syytellä toisiaan ja rakentaa vastakkainasettelua ihmisten välille. Edessämme on vuosien mittainen työ, josta voimme selvitä vain inhimillisyydellä, suvaitsevaisuudella ja yhteistyöllä. Muutoin Eurooppa ei ole oppinut omasta historiastaan mitään”, Huovinen sanoi.
Sinuhe Wallinheimo (kok.) korosti, että ihmissalakuljettajat pitää saada kuriin ja että Dublinin ja Schengenin sopimuksissa mukana olevien Euroopan maiden pitää ryhtyä noudattamaan sopimuksia.
“Ennen kaikkea Euroopan on aktiivisesti pyrittävä vaikuttamaan siihen, että Lähi-idän ja Afganistanin olot rauhoittuisivat niin paljon, ettei ihmisten tarvitsisi jättää kotejaan”, Wallinheimo totesi.
Myös Anne Louhelainen (ps.) korosti Euroopan ulkorajojen valvontaa ja Dublinin sopimusta, jonka mukaan pakolaisten oleskelulupa-asiat pitää käsitellä siinä maassa, johon pakolaiset ovat ensiksi saapuneet. Eteläiseen Eurooppaan tarvittaisiin hyvin toimivia järjestelykeskuksia, joissa pakolaiset rekisteröidään ja heidän oleskelulupa-asiansa saadaan vireille hallitusti.
“Pakolaisten sosiaalista integraatiota ei voi korostaa liikaa. Etenkin perheenäideillä on suuri vaara jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Suomen työministeri onkin ehdottanut, että heti kun pakolaiset rekisteröidään, viranomaiset selvittävät heidän koulutuksensa ja ammattitaitonsa”, Louhelainen mainitsi.
Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on maanosan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Jäsenmaiden kansanedustajista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista. Parlamentaariseen yleiskokoukseen osallistuu jäsenet ja varajäsenet yhteen laskien yli 700 kansanedustajaa eri maista.