NINA FAGERSTRÖM, TAMMA ORPO JA TINA SINKKONEN, KUVA SRL SONJA HOLMA
Ihan tavallinen talli ja ratsastuskoulu oikeastaan. Ei mitään tavattoman ihmeellistä. Pieniä miniatyyrihevosia, pulleita poneja, lempeäkatseisia suomenhevosia ja isompia karvakavereita aina raamikkaisiin poliisihevosiin asti. Yhteisö, joka jo luonnostaan tarjoaa jäsenilleen kosketuksen hevosiin, kanssaihmisiin sekä samalla jatkuvan mahdollisuuden ja kipinän kasvuun, innostumiseen ja onnistumiseen.
Tällaista yhteisöä on mahdollista käyttää työvälineenä myös ihmisten isompien ongelmien ratkaisussa. Virallisemmin kyseessä on sosiaalipedagoginen hevostoiminta.
Nina Fagerström, kuulun esteratsastajan kaima, on pitänyt Metsäkylän Ratsastuskeskusta Turussa pian 22 vuotta. Hänellä on ratsastuksenohjaajan ohella sosiaalityöntekijän ja lastentarhanopettajan ammattitaito, ja niitä on täydennetty edelleen psykoterapeutin tutkinnolla.
– Olin mukana sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ensimmäisellä kurssilla vuonna 2003, ja sain siitä teoreettisen viitekehityksen työlle. Meillä oli jo valmis yhteisö, johon ihmiset saavat tulla omine tarpeineen ja tavoitteineen. Käytämme yhteisön kasvatuspotentiaalia ihmisen kasvun tukemiseen – hänen omista lähtökohdistaan, Fagerström painottaa.
– Eniten sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta hyötyy ihminen, joka on vaikeassa elämäntilanteessa. Takana voi olla vakaviakin mielenterveyden tai elämänhallinnan ongelmia. Osa tulee meille lähetteellä tai jonkin yhteisön kautta, osa hakeutuu tänne yksityisesti. Hevoset voivat motivoida ihmisen vaikkapa heräämään aikaisemmin ja olemaan aktiivisempi, tulemaan toimeen toisten kanssa. Ne herättävät halun kysyä ja puhua, ohjata ja auttaa muita.
Hevoset ovat suuria ja voimakkaita eläimiä, ja tallilla pitää toimia tietyllä tavalla sekä turvallisuuden että hevosten hyvinvoinnin takia.
– Ihmisille yhteisön säännöt ja toimintatavat on sitä kautta luonnollista ja perusteltua omaksua. Kaikki sovitaan ja raamitetaan missä puitteissa voi toimia, esimerkiksi nimikkohevosen hoitaminen tai pienet vastuualueet tallin tehtävissä, vaikkapa kuolainten pesuveden vaihtamisessa.
Hevosen merkillinen voima
Metsäkylässä on normaalia ratsastuskoulutoimintaa, minkä ohella siellä tehdään mm. kuntouttavaa työtoimintaa, lastensuojelun ja perhetyön avohuollon tukitoimintaa sekä hevosavusteista psykoterapiaa. Ihmisiä tulee kuntoutumaan myös itse monia eri reittejä, vaikkapa vain ratsastusharrastuksen kautta.
– Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa hyödynnetään yhteisön vahvuutta ja vaikutuskykyä ihmisiin, mutta tärkeimpänä tekijänä ja voimana on kuitenkin hevonen. Hevosessa on kaikki kolme ulottuvuutta automaattisesti läsnä: fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen. Hevosta voi käyttää vahvistamaan ja auttamaan ihmistä ongelmissa kaikilla näillä alueilla, Fagerström kiteyttää.
– Tärkeintä hevosessa on sen kontaktihalukkuus. Kaikki meidän hevosemme ovat kiinnostuneita ihmisistä. Esimerkiksi lastensuojelusta tulevista lapsista moni ei tiedä, miltä tuntuu kun joku on aidosti kiinnostunut ja läsnä hetkessä. Toisaalta hevoset tarjoavat myös sopivasti sekä haasteita että virikkeitä aisteille aina näöstä kuuloon, hajuun ja tuntoon.
Hevosten kanssa toiminnalliset mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Ratsastuksen ohella niiden kanssa voi vikeltää, harrastaa agilityä, ajaa kärryillä, käsitellä maasta, hoitaa ja harjata tai vain istua rauhassa katsomassa hevosten puuhia.
Kysymys miksi juuri hevonen sopii niin hyvin sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan, saa Fagerströmin pysähtymään ja pohtimaan.
– Jospa vain tietäisimme miksi juuri hevonen ja osaisimme selittää sen. Hevonen vapauttaa jotakin ihmisessä, mikä ei ole sanoin kuvattavissa. Hevonen on eläimenä hyvin vuorovaikutteinen, ja sitä pääsee koskettamaan monella tasolla. Kukaan ei puhu rakkaudesta, mutta se on varmasti se syvin asia. Hevoset herättävät ihmisissä tunteita, lämpöä ja ystävyyttä. Kosketus hevoseen voi olla monella ainut tai ensimmäinen kerta elämässä, kun kokee vilpitöntä ja pyyteetöntä rakkautta.
Asiakkaiden ja työntekijöiden ohella Metsäkylässä kunnioitetaan myös hevosia.
– Hevoset ovat meillä elämänkaarensa, kun ne on otettu, niistä vastataan alusta loppuun. Kun ura ratsastuskoulussa hiipuu, hevosen työtä kevennetään ja ne pääsevät käyttämään elämänkokemustaan arvokkaassa hoito- ja terapiatyössä. Kiertoon ne eivät meiltä lähde, eläkehevosiksikin vain hyvin harvoin ja valikoiden. Hevosilla on omat tunteensa ja sosiaaliset suhteensa, talli on myös niiden oma yhteisö. Kun tietyt hevoset kiintyvät toisiinsa, emme erota niitä, vaan annamme niiden nauttia toistensa seurasta.
Niin kuin kaikissa yhteisöissä, myös Metsäkylässä on ongelmia, ristiriitoja ja hankauksia. Niihin tartutaan, ratkotaan ja jatketaan eteenpäin.
Pieniä, suuria tarinoita
Hevonen ja talliympäristö antavat luontevan keinon auttaa ihmisiä kasvuun ja kuntoutumiseen.
– Täällä on helppo tuoda näkyviin onnistumiset kivuttomasti, tilanteita tulee eteen automaattisesti hevosten kanssa. Pätevyys kasvaa kun osaa ja on taitava, ja se nostaa omanarvontuntoa: ”olen arvokas ja minulla on annettavaa”. Ja kun taitoja pääsee vielä jakamaan edelleen muille, se lisää nostetta entisestään, Fagerström toteaa.
Hän on todistanut monta upeaa tarinaa, kun ihminen on löytänyt itselleen hevosten kautta aivan uusia uria.
Esimerkiksi skitsofreniaan sairastunut nainen sai hevosten kanssa toiminnasta kimmokkeen aina hevosenhoitajan ammattitutkinnon suorittamiseen asti. Tallilla tarvitaan kuntoa, ja aktiivisuuden ja uuden ruokavalion myötä katosi 40 kiloa. Lävistyksistä nainen päätti luopua turvallisuuden takia ja suuri sisäinen muutos heijastui hurjan ulkomuodon kesyyntymisessä muutoinkin. Hän on jatkanut säännöllistä hevosharrastusta vuosien ajan.
Nuori tyttö, josta koulussa, kotona ja lukuisien ammattiauttajien pakeilla ei hellinnyt enää mitään muuta vastausta kuin en tiedä, löysi hevosten kautta sanat uudelleen.
– Hän sanoi minulle, että ponille on vain niin helppo puhua. Hänelle oli muodostunut koulussa vaikeuksia oppimisen ja sosiaalisten suhteiden kanssa, ja hän oli äkkipikainen ja sulkeutunut. Täällä hevonen voi olla kuinka hankala tahansa, mutta tyttö on aina rauhallinen ja johdonmukainen toistaen pyyntönsä kärsivällisesti kerta toisensa jälkeen. Kun taito on olemassa, se voidaan siirtää edelleen esimerkiksi koulunkäyntiin, Fagerström kertoo.
– Monesti hevosista ja tallilta saa pienen otteen, kiinnostuksen ja kipinän, joka johtaa ja motivoi edelleen isompiin asioihin. Eräs vanhempi työkyvyn kartoituksessa ollut henkilö innostui hevosista ja ryhtyi pienten korjaustöiden tekemiseen. Kiinnostus hevosiin kasvoi ja hän opiskeli erittäin taitavaksi hevosten kouluttajaksi ja kävi ilahduttamassa niiden kanssa myös muita, kuten vanhuksia.
Mukaviin muistoihin lukeutuu myös näky, kun hankalat 15-16-kesäiset pojat laittavat kaikessa hiljaisuudessa poskensa hevosen poskea vasten.
Yhteiskunnan tuki yhteisötyölle tarpeen
Metsäkylän ratsastuskeskus työllistää nykyisellään kolme henkilöä: ratsastuksenopettajan, hevostenhoitajan ja tallivastaavan, jonka kontolla on mm. asiakaspalvelu ja työnohjaus. Fagerström on luotsannut yritystä 22 vuotta, mutta joutunut hakemaan oman elantonsa olosuhteiden pakosta osan aikaa myös ulkopuolisella työllä.
– Olen nähnyt paljon elämän nurjaa puolta sosiaalityössä lastensuojelussa, ja tuntuu että täällä tallilla saan lapsen tai nuoren kanssa yhden tapaamisen aikana enemmän irti kuin puolen vuoden aikana toimistolla.
Ratsastuskoulu tarjoaa ihmisille yhteisön, ja se yhteisö on kestävä. Useat nuorena Metsäkylässä ratsastuksen aloittaneet ovat saaneet tallilta kestäviä ystävyyssuhteita ja palanneet tallille usein myöhemmin elämässään.
– Hevonen ja talliympäristö antaa helpon ja luontevan keinon auttaa. Ideologiamme mukaista on, että kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan toimintaamme – ja tätä toimintaa toivoisin myös yhteiskunnan tukevan.
Fagerström on tehnyt sosiaalipedagogisen toiminnan eteen paljon mm. kouluttajana, tutkimuksen muodossa ja yhdistyksen pitkäaikaisena puheenjohtajana viime vuoteen asti. Välillä uupumus on kolkutellut myös omaa ovea, mutta hän suuntaa tulevaisuuteen innolla ja valoisin mielin.
– Ilo ja mahdollisuus jakaa hevosten ja talliyhteisön antamia mahdollisuuksia kantaa, Fagerström sanoo.
