Valtaosalla kilparavihevosista löytyi suun vaurioita kuolainten alueella

horse-head-portraits-beautiful

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan ja Suomen Hippoksen yhteistyötutkimuksessa yli 80 prosentilla tarkastetuista ravihevosista löytyi suusta kuolainten vaikutusalueelta vaurioita kilpailusuorituksen jälkeen. Nämä vauriot jäävät kuitenkin helposti havaitsematta, sillä ne eivät näy ulospäin.

– Kuolaimiin liittyvät pehmytkudosvauriot ovat yleisiä huolia hevosmaailmassa, mutta niitä ei ole aiemmin selvitetty ravureilta Suomessa. Tämän vuoksi kartoitimme Hippoksen hyvinvointihankkeessa ravureiden suun kuntoa kilpailusuorituksen jälkeen, kertoo tohtorikoulutettava, eläinlääkäri Kati Tuomola Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta.

Tutkimusta varten tarkastettiin 261 satunnaisesti valittua 3–15-vuotiasta hevosta. Hevosia oli 115 lähdöstä kymmenessä eri ravikilpailussa neljällä länsisuomalaisella raviradalla. Hevosista 78 oli suomenhevosia, 151 lämminverisiä ja 32 poneja. Kukin hevonen tarkastettiin vain kerran tutkimuksen aikana.

261:stä tutkitusta hevosesta 84 prosentilla oli vammoja kuolainten alueella.Tutkimuksessa tehdyn luokituksen mukaan vauriot olivat 21 prosentilla hevosista lieviä, 43 prosentilla kohtalaisia ja 20 prosentilla vakavia.

Verensekaista sylkeä havaittiin kahdella prosentilla hevosista suun ulkopuolella, ja tämän lisäksi verta kuolaimissa viidellä prosentilla. Verensekainen sylki on merkki, jota raveja valvova eläinlääkäri tarkastelee rutiininomaisesti.

Hippoksen ohjeistuksen mukaan jos verta havaitaan ennen lähtöä, hevonen tarkastetaan ja tarvittaessa poistetaan lähdöstä. Jos verta havaitaan lähdön jälkeen, hevonen tarkastetaan ja hevoselle voidaan määrätä määräaikainen kilpailukielto sekä eläinlääkärin tarkastus ennen seuraavaa kilpailuun ilmoittamista.

– Suun kunnon tarkasteluun tarvitaan otsalamppu ja ripeyttä, mutta muuten toimenpide on kohtuullisen helppo tehdä. Suun tarkastamiseen menee aikaa vain pari minuuttia. Hevosen hoitaja tai valmentaja voisi sen tehdä osana viikoittaisia hevosenhoitorutiinejaan, Tuomola kertoo.

– Muutamiin aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna havaitsemamme tulokset ovat samansuuntaisia. Kuitenkin ilman yhdenmukaista vaurioiden luokittelujärjestelmää vertailua on vaikea tehdä. Siksi toivomme, että Kati Tuomolan tässä tutkimuksessa kehittämä, kentälle sopiva luokittelujärjestelmä mahdollistaa laajemmin vertailevan tutkimuksen tekemisen, kertoo professori Anna Valros Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta.

____________________________________________

Kati Tuomola, Nina Mäki-Kihniä, Minna Kujala-Wirth, Anna Mykkänen & Anna Valros. Oral lesions in the bit area in Finnish trotters after a race: lesion evaluation, scoring and occurrence. Frontiers in Veterinary Science. 2019. | doi: 10.3389/fvets.2019.00206