Yhteystiedot: Kerttu Vali, Pajamäenkatu 14, 48600 Kotka email: kalastusuutiset@victoriamedia.fi

Pohjois-Savon järvien ahventen elohopeapitoisuuksista tuoretta tietoa

Ahvenen elohopeapitoisuuksia on vuosina 2010-2014 selvitetty laajasti Pohjois-Savossa: kalanäytteitä  kerättiin yhteensä 47 järvestä. Selvitys tehtiin yhteistyönä Pohjois-Savon ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kanssa ja pääosa näytteistä analysoitiin SYKEn laboratoriossa. Tutkimuskaloja saatiin paikallisilta kalastajilta, velvoitetarkkailuja suorittavilta vesitutkimuslaitoksilta sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) koekalastuksista.  Mukana tässä tulosten koonnissa ovat myös velvoitetarkkailuista peräisin olevat tutkimustiedot.

Elohopea on yksi EU-tasolla määritellyistä vesiympäristölle haitallisista ja vaarallisista aineista ja sen laatunormi on asetettu ahvenen lihaksen pitoisuudelle. Tehdyn selvityksen tarkoituksena oli tutkia tämän ns. ympäristölaatunormin ylittymistä Pohjois-Savossa. Vesieliöstön suojaamiseksi asetettu laatunormi (0,2-0,25 mg/kg järven humuspitoisuudesta riippuen) on selvästi tiukempi kuin kalan ravintokäytölle asetettu raja-arvo (0,5 mg/kg) eikä tutkimuksen tarkoituksena ollut ahventen ravintokäyttöön soveltuvuuden arviointi.

“Tutkitut ahvenet olivat pilkkikokoluokkaa, joten pilkkijät ja muut järvikalaa käyttävät voivat toki saada tuloksista osviittaa siitä, missä vesistöistämme kalojen elohopeapitoisuudet ovat alhaisimmat, missä korkeimmat. Terveysviranomaisten asettamiin yleisiin kalan syöntisuosituksiin tuloksilla ei ole kuitenkaan vaikutusta ja niitä tulisi noudattaa yleisohjeena”, kertoo hydrobiologi Antti Kanninen Pohjois-Savon ELY-keskuksesta. Koko tutkitussa kala-aineistossa (yli 500 ahventa) elintarvikekäytölle asetettu raja-arvo ylittyi noin 5 prosentissa yksilöistä.

Selvityksen perusteella elohopean ympäristölaatunormi ylittyi melko selvästi 19 tutkitussa järvessä (40 % kaikista tutkituista pohjoissavolaisista järvistä; kts. liitetaulukko) ja lähellä laatunormia pitoisuus oli lisäksi kuudessa järvessä. 22 järvessä (47 % tutkituista) laatunormi alittui.  Elohopean kertymisen vuoksi vanhemmissa – eli usein suuremmissa – kaloissa elohopeapitoisuus kasvaa. Tulosten vertailtavuuden vuoksi ympäristölaatunormiin liittyvissä laskelmissa tutkittavien kalojen koko onkin vakioitu niin, että käytetään tuloksia vain 15-20,5 cm kokoluokan yksilöistä.

Elohopea on vesiemme pitkäaikainen ongelma

2015-03-05 13_24_53-Liite_AhvenenElohopea2014.pdf - Nitro Pro 9 (Expired Trial)

Elohopea on ympäristössä, erityisesti maaperän humuksessa ja vesistöjen pohjakerrostumissa esiintyvä myrkyllinen raskasmetalli. Luonnonvesistöihin joutunut elohopea muuttuu bakteeritoiminnan seurauksena metyylielohopeaksi, joka rikastuu ravintoketjussa ja kertyy elimistön proteiineihin; kaloissa esiintyvä elohopea onkin pääosin metyylielohopeaa.

Elohopean ympäristölaatunormi ylittyy Suomessa varsin yleisesti, erityisesti turvevaltaisten valuma-alueiden vesistöissä. Pohjois-Savon elohopea-aineistossakin on selvästi nähtävissä, että laatunormin ylitykset ovat yleisiä turvemaavaltaisten valuma-alueiden latvaosien ruskeavetisissä järvissä, esimerkiksi Koillis-Savossa Nilsiän vesistöreitillä, kun taas vesistöreittien alaosan suuremmissa järvissä pitoisuudet ovat pienempiä (ks. liitekartta). Ympäristölaatunormit on kuitenkin asetettu tasolle, jolla metyylielohopeasta johtuvia haitallisia vaikutuksia voi havaita sekä kaloissa, vesilinnuissa että nisäkkäissä. Haittavaikutukset ovat ennen kaikkea hormonaalisia, lisääntymisen onnistumiseen vaikuttavia muutoksia.

Elohopeaa pääsee ympäristöön luonnollisten lähteiden kuten tulivuorenpurkausten ja kiviaineksen rapautumisen lisäksi ihmisperäisinä ilmapäästöinä esimerkiksi kivihiilivoimaloista ja teollisuudesta.  Ilmakehässä elohopea voi kulkeutua jopa mantereelta toiselle ja Suomenkin laskeumasta yli 90 prosenttia tulee maamme rajojen ulkopuolelta. Ilmaperäisen laskeuman on arvioitu kasvattaneen järvien elohopeakuormituksen Skandinaviassa noin nelinkertaiseksi verrattuna teollistumista edeltäneeseen aikaan. Suomessa järvikalojen elohopeapitoisuuden arvioidaankin nousseen pääasiassa juuri ilman kautta tulevan elohopean johdosta.

Elohopeapäästöjä on pyritty jo pitkään rajoittamaan kansainvälisin sopimuksin, mutta vesistöjen toipuminen ja kalojen elohopeapitoisuuksien laskeminen saattaa laskeuman vähentymisestä huolimatta kestää vuosikymmeniä, koska elohopeaa on varastoituneena maaperään. Pienet metsäjärvet, joilla on suo- ja turvemaavaltainen suurehko valuma-alue, ovat erityisen herkkiä elohopean kertymiselle ja myös toipuminen elohopeakuormituksesta on hidasta. Myös metsänhoitotoimenpiteiden on joissakin tutkimuksissa osoitettu edistävän metyylielohopean muodostumista ja kertymistä kaloihin ja karkeasti on arvioitu, että Pohjoismaissa metsänhakkuut ja maan muokkaus voivat olla vastuussa noin 10-25 prosentista kalojen elohopeapitoisuudesta.  Näin ollen metsätalouden vesiensuojelutoimillakin on jonkin verran merkitystä myös kalojen elohopeapitoisuuksille.

Ahvenen elohopeapitoisuus vaikuttaa vesistöjen kemialliseen tilaan

Ahvenen elohopeapitoisuus on yksi kriteereistä, jolla vesiemme tilaa luokitellaan. Kemiallisesti hyvään tilaan pääseminen eli vesiekosysteemin suojaaminen haitallisilta aineilta on yksi vesienhoidolle asetetuista tavoitteista. Vesienhoitosuunnitelmat vuosille 2016-2021 ovat parhaillaan kuultavina ja jokainen voi lausua niistä mielipiteensä 31.3.2015 mennessä. Nyt kerätyllä elohopea-aineistolla täydennetään suunnitelmissa esitettyjä tietoja kemiallisesta tilasta.

Suunnitelmaehdotuksiin voi tutustua osoitteessa www.ymparisto.fi/vaikutavesiin.

Pohjois-Savon ELY-keskusta koskevat aineistot löytyvät kätevimmin osoitteesta www.ymparisto.fi/vesienhoito/pohjois-savo.

Palautetta ELY-keskukselle voi antaa verkkopalvelun kautta sähköisellä lomakkeella tai ELY-keskuksen kirjaamoon sähköpostilla tai kirjeellä. Keskusteluun voi osallistua ja antaa palautetta myös Otakantaa.fi -verkkopalvelussa. Saatu palaute käydään läpi ja siitä laaditaan yhteenveto. Palaute hyödynnetään lopullisia suunnitelmia laadittaessa. Vesienhoitosuunnitelmat vahvistetaan valtioneuvostossa vuoden 2015 lopussa.

Liitteet